Luen hirveästi horoskooppeja ja tämä hiukan kolahtaa minuun. Toiset uskoo toiset ei. En tiedä ovatko totta, mutta minkä sille mahtaa kun uskoo..

Otin tämän astro.fi sivuilta

"Kun sinulla siten hetken kuluttua on kattosi alla tyytymätön, tiuskiva ja ahdistunut vaimo, saat syyttää vain itseäsi. Olet mennyt samaan halpaan, johon useimmat Leijonanaisten miehet menevät, koska se on helpoin tie ottaa tämä kuningatar omistukseensa. Valitettavasti hän menettää kruununsa ja loistonsa ellei saa itse hallita elämäänsä. Onko sinulla voimaa ja rohkeutta antaa hänen aurinkonsa loistaa edelleen kaikille ja kaikkialla. Uskallatko nähdä kuinka päät kääntyvät hänen jälkeensä, missä ikinä hän kulkeekaan. Uskallatko antaa hänen nauttia saamastaaan huomiosta? Todennäköisesti et, koska suurin osa miehistä on pelkureita. Kannattaa silti yrittää paikata tilannetta, sillä onnistuessasi omistamishalusi sijasta nauttimaan hänen olemassaolostaan ja ilostaan vilpittömästi, on palkkiosi oleva mittaamaton. Saadessaan käyttää todellista sisäistä luovuuttaan vapaasti rakentaa Leijonanainen itselleen ja sinulle valon ja rakkauden valtakunnan, jollaisesta et varmasti ole osannut edes haaveilla."

"Tärkeintä ei siis ole, mitä teet Leijonanaisellesi, vaan mitä olet valmis tekemään itsellesi. Oletko valmis luopumisen kovaan kouluun saadaksesi pitää Leijonan, johon olet ihastunut vai tyydytkö voimansa ja valonsa menettäneeseen kotikissaan kuten useimmat raukat tekevät. He eivät tosiaan tiedä kuinka paljon menettävät. Toivon, että sinussa on miestä vastaamaan Leijonanaisesi haasteeseen, sillä Leijonan todellisilla, sädehtivällä ja iloisella kloorialla silattuja pareja on tällä hetkellä olemassa aivan liian vähän."

 Se on totta että haluan olla monesti keskipisteenä ja haluan olla vapaa ilman että minun täytyy aina kysyä että saanko tehdä sitä sun tätä? Se on riistävää..

Tiuskin kun asiat eivät mene niin kuin minä haluan. Olen ahdistunut. Mutta hän on tukahduttanut sanani etten voi vaan puhua asiasta. Hän on kieltänyt puhumaan enää mistään henkilökohtaisista asioista. Kuinka voin enää puhua hänen kanssaan kun en voi puhua muillekkaan. Siksi perustin tämän blogin että saan edes jonnekki purkaa ajatukseni.

Mutta ei asiat nyt niin huonosti ole. Kyllä meillä on hyviäkin päiviä ja nauretaan, mutta onko jokin kipinä silti jo haihtunut? Olemmeko enää niinkuin veli ja sisko jolla on vahva side mutta ei enää romantiikkaa tai sitä jotain mikä tekee parisuhteen? Miksi hän jättää ystävänsä ja kaiken minun takiani? Onko se pakkomielle vai rakkaus? Miksi hän haluaa elää näin minun kanssani? Riittääkö vain perhe ja minut hänelle?  Ehkä minun pitäisi tosiaan kysyä häneltä, mutta miten saan suuni auki en varmaan mitenkään..

Se että on joka päivä saman ihmisen kanssa niin se ahdistaa se on se asia miksi minua ahdistaa..