Pari päivää sitten vihdoin uskaltauduin. Oli jo niin pakko, koska meinasin jo aivan räjähtää. Sanoin poikaystävälleni että onko tässä suhteessa enää mitään järkeä? Etten jaksa enää kun ei ole oikeen ystäviä ei mitään kuin hän. Poikaystäväni tietenkin pelästyi. Aluksi sanoin että haluan olla yksin, mutta sitten illalla hän soitti että hän tulee meille että nyt puhutaan rauhassa asiat selviksi. Emmin hetken aikaa koska tunsin haluavani olla yksin, mutta suostuin lopulta. Puhuimme kaikki asiat selviksi. Ja tunsin kuinka joku solmu aukesi. Tajusimme mikä on mennyt pieleen ja hän sanoi että hän on tehnyt väärin kun on kieltänyt tapaamasta ystäviä ja että hän on huomannut kuinka ystäväni välittää minusta. En oikeen tiennyt uskoakko, mutta ajattelin että mitä menetän jos katson muuttuuko tämä todella.. Sinä yönä itkin ihan hirvesti. En muista koska olisin itkenyt niin paljon..

Eilen pyysin ystävääni järvelle ottamaan aurinkoa. Oli tosi mukavaa olla pitkästä aikaa ystävän kanssa muuallakin kun koulussa. Ja tottakai, puhua tyttöjen juttuja :) Ja poikaystävän kanssa käytiin myös kahestaan uimassa. Niin sen ajan voi sumplia että on ystäville ja parisuhteelle aikaa.

Toivottavasti kaikki nyt menisi hyvin ja suhteemme todella muuttuisi. Olisi sääli jättää niin ihana mies. :(