Sinä kesänä kun aloimme seurustella hän lähti armeijaan. Ehdimme seurustella kuukauden ja se oli aivan liian vähän. Emme tunteneet toisiamme. Olin paljon kavereiden kanssa ja joskus Tero jäi toiseksi. Siitä se kaikki sitten alkoi.

Hän rupesi haukkumaan ystäviäni, hän katsoi jostain ihmeen kauttu irc yksityis viestit ja vanhat mesekeskusteluni. Silloin minulla räjähti mutta rakkaus vei taas voiton. En halunnut menettää häntä. En voinut käydä enää irc galleriassa ja jos laitoin uuden kuvan itsestäni hän suuttui. En voinut käydä mesessä enää. Kylällä kyllä kävin vielä ystävien kanssa, mutta senkin hän lopulta minulta kielsi. Ystävät eivät saaneet enää tulla meille koska en ollut muistanut heti lähettää takaisin viestiä. Joskus oli valehdeltava ettei he ole minun luonani mutta kun jäin kiinni en enää saanut tavata ystäviä. Näin ystäviäni vain koulussa ja joskus kun oltiin kylällä Teron kanssa.

Kun Tero oli armeijassa meillä oli tosi pahoja riitoja. Hän oli monta kertaa jättämässä minua jos en muutu. Ja niin minä muutuin hänen takia. En tavannut ystäviä, en saa laittaa irc-galleriaan tai facebookkiin kuvia, en saa käydä mesessä. Ja kun lähetän kavereiden kanssa viestiä hänen katseestaan näkee ettei tykkää.

On tässä osuutta minussakin. 9 luokalla olin paljon poikien kanssa kaveria ja oli pakko valehdella koska pelkäsin että hän suuttuu ja jättää minut.

Armeijan jälkeen meillä on mennyt välillä hyvin ja välillä huonosti...

Nyt vain en enää tiedä pystynkö tekemään samoja asioita rakkauden tähden..