Olin kolme päivää erossa hänestä mikä todella teki hyvää. En lähettänyt paljon viestejä ja muutaman kerran vain soitin. Ei edes huvittanut kertoa mitä olen tehnyt. Eileen hän vain tuli meille. Emme jutelleet paljon mitään. Annoin tuliaiseni, koska olimme olleet matkalla. Hän lähti meiltä yhtäkkiä sanomatta mitään. Ajattelin että hän kyllästyi ja lähti kotia. Täytyy myöntää että ainakin toivoin niin. Oli pakko lähteä lenkille selvittämään pää. ja niin hän tuli vastaan. Ei hän ollutkaan suuttunut minulle. Haluan koko ajan jonkun riidan että saan sanotuksi asiat mutta ehkä ne tulevat pian ulos itsekseen, oikeasti. Olen puinut niin paljon tätä asiaa.

Kotona kun katsoin tv:tä hän halusi suudella minua ja hyväili minua. Se tuntui hyvälle, mutta joku päässäni vain sanoo ei. En halua että hän koskee minuun vaikka se tuntuu oikeasti hyvälle.

Ehdotin hänelle että mennään festareille mutta sain vaistaukseksi emmä tiedä. Siinä meni fiilikset. Oon sanonut että mennään kattomaan jotain bändejä ja sitten hän sanoo emmä tiedä. Ei mulla oo ketää muutakaa kuka sinne lähtis. Kai sinne pitää sitte lähteä yksin. Kyllä olen hänen ehdotuksiin suostunut vaikka ei kiinnostakkaa joten hän ei ikinä voi suostua minun ehdotuksiin. ja sitten valittaa kun en sano että mitä tehtäis. No miksiköhän en ??